Sanajumalanpalvelus kirkossa

su 18.11. kello 10.00

Sanajumalanpalvelus kirkossa Kirkko

Valvomisen sunnuntai

VALVOKAA!

Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Tämän sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta. Väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on suuri. Ihminen kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi. Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä. Valvominen ei kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Jumalan lupauksen mukaisesti kristityt odottavat "uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee" (2. Piet. 3: 13). (Kirkkokäsikirjasta)

Toimittaa Heikki Nissinen. Kanttorina Anna-Mari Tuovinen. Virret: 148:1-2, synnintunnustus 702, 960, 150:1-3,6, 614:1-, 163:2. Kolehti seurakuntavaalien valtakunnalliseen / paikalliseen keräyskohteeseen. Jumalanpalveluksen jälkeen seurakuntavaalien äänestys srk-talolla klo 11-20.


Katso myös

su 25.8. klo 10.00

Kirkko

Messu kirkossa

11. sunnuntai helluntaista

ETSIKKOAIKOJA

Tämä sunnuntai on lähellä juutalaisen perimätiedon mukaista Jerusalemin temppelin hävityspäivää (av-kuun 9. päivä). Tähän tapahtumaan viittaa päivän perinteinen evankeliumi.

Jumalan oman kansan historia osoittaa, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan. Etsikkoaikaan pätee sana: "Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne" (Hepr. 3: 15). (Kirkkokäsikirjasta)
to 29.8. klo 10.00

Seurakuntasali

Lasten- ja aikuisten kirkkohetki seurakuntasalissa

Seurakunnan kerhojen yhteinen kerhokauden avaus
su 1.9. klo 10.00

Kirkko

Sanajumalanpalvelus kirkossa

12. sunnuntai helluntaista

ITSENSÄ TUTKIMINEN

Jumalan sana neuvoo meitä arvioimaan itseämme ja elämäntapaamme. Oikea itsensä tunteminen näkyy nöyryytenä ottaa vastaan armo yksin Jumalan lahjana. Itseriittoisuus vääristää ihmisen todellisuudentajun. Hän kuvittelee pystyvänsä täyttämään Jumalan tahdon omin neuvoin. (Kirkkokäsikirjasta)