Messu kirkossa

Toimittaa Pekka Kyllönen. Kanttorina Anna-Mari Tuovinen. Musiikkiavustajana Jenna Väisänen, laulu. Lukukappaleiden lukijoina ja esirukousavustajina rippikoululaisia. Suntiona ja kuvaajana Antti Nissinen.
Kolehti oman seurakunnan diakoniatyöhön.

1. lukukappale Dan. 12: 1-3
2. lukukappale Ilm. 20: 11-21:1
Evankeliumi Matt. 25: 31-46

Virret: 160, synnintunnustus 708, 132, 162, 468:4-5, 155:1-, 827.

Muu musiikki:
säv. Georg Friedrich Händel, suom. san. Ilta Koskimies: Rukous (Mua armahda, oi Herrani)
säv. Iina Karttunen, san. Martta Kaukomaa: Niin alhaalla kukaan ei kulje
säv. Mooses Putro, san. Niilo Rauhala: Maailmassamme muuttuvassa

Kirkkovuoden viimeisen sunnuntain nimi vaihtelee eri kirkoissa. Joissain kirkoissa puhutaan vain viimeisestä sunnuntaista ilman lisämääreitä. Suomessa otettiin vuoden 1958 evankeliumikirjaan Ruotsin esikuvan mukaisesti nimitys tuomiosunnuntai. Tästä päivästä käytetään myös nimitystä Kristuksen kuninkuuden sunnuntai. Nämä kaksi erilaista aihetta muodostavat kuitenkin kokonaisuuden: kirkkotaiteessakin Kristus viimeisen tuomion toteuttajana on kuvattu maailmankaikkeuden valtiaaksi (Khristos Pantokrator).

Päivän evankeliumitekstin mukaan Kristus tulee aikojen lopulla "kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa ja istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle" (Matt. 25:31). Näin kirkkovuoden viimeinen sunnuntai liittyy samalla seuraavaan sunnuntaihin, adventtiin. Kirkkovuoden alussa ja lopussa - tai lopussa ja alussa - kuuluu sama viesti: Jumala lähestyy meitä Kristuksessa ja asettaa meidät kasvojensa eteen. Ihminen on vastuussa teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Viimeisessä tuomiossa Jumalan vanhurskaus toteutuu lopullisesti. (Kirkkokäsikirjasta)