Pyhäinpäivän iltakirkko kirkossa

la 2.11. kello 18.00

Pyhäinpäivän iltakirkko kirkossa Kirkko

Pyhäinpäivä

PYHIEN YHTEYS

Pyhäinpäivä on sulautuma kahdesta juhlasta, kaikkien pyhien päivästä 1.11. (Festum omnium sanctorum) ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä 2.11. (Commemoratio omnium fidelium defunctorum.) Siten muistelun kohteena ovat sekä kaikki kristikunnan marttyyrit että muut uskossa Kristukseen kuolleet. Sana pyhä ei kuitenkaan viittaa vain kuolleisiin. Jokainen Kristuksen oma on pyhä. Hän on uskossa osallinen näkymättömästä pyhien yhteydestä. Päivän perinteinen evankeliumi onkin Jeesuksen vuorisaarnan alussa oleva autuaaksijulistus.

Uskontunnustuksen mukaan pyhät muodostavat yhteyden, johon voimme näkymättömästi liittyä. (Kirkkokäsikirjasta)

Huom! aika. Toimittaa Heikki Nissinen. Kanttorina Anna-Mari Tuovinen. Kirkkokuoro. Satu Lotvonen, laulu, Marjo Heiskanen, huilu, Anna Manninen, viulu. Avustaa Heidi Laitinen. Muistamme viime pyhäinpäivän jälkeen poisnukkuneita seurakuntalaisiamme ja sytytämme heidän muistolleen kynttilät. Sytytämme yhteisen kynttilän myös Utajärvelle haudattujen muiden seurakuntien jäsenten muistolle. Virret: 146, 618, 517:1-, 632:1,4. Muu musiikki: Albinoni: Adagio (viulu, huilu), norjal. kansansäv.: On koti kaiken surun tuolla puolen (kirkkokuoro), Telemann: Largo F-duuri Sonaatista (huilu), Laaksonen: Hän, jota kaipaamme täällä (laulu, huilu, viulu), säv. toisinto Savosta: Koska valaissee kointähtönen (viulu), Rydman: Niin kaunis on maa (laulu), Hannikainen: Suojelusenkeli (kirkkokuoro, huilu, viulu), Lindberg: Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta (huilu, viulu), virsi 917:5-7, Kaanaanmaa (kirkkokuoro, huilu, viulu, seurakunta). Kolehti oman seurakunnan kirkkomusiikkityölle.


Katso myös

su 17.11. klo 12.00

Kirkko

Messu kirkossa

Valvomisen sunnuntai

VALVOKAA!

Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Tämän sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta. Väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on suuri. Ihminen kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi. Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä. Valvominen ei kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Jumalan lupauksen mukaisesti kristityt odottavat "uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee" (2. Piet. 3: 13). (Kirkkokäsikirjasta)
su 24.11. klo 10.00

Kirkko

Messu kirkossa

Tuomiosunnuntai

KRISTUS, KAIKKEUDEN HERRA

Kirkkovuoden viimeisen sunnuntain nimi vaihtelee eri kirkoissa. Joissain kirkoissa puhutaan vain viimeisestä sunnuntaista ilman lisämääreitä. Suomessa otettiin vuoden 1958 evankeliumikirjaan Ruotsin esikuvan mukaisesti nimitys tuomiosunnuntai. Tästä päivästä käytetään myös nimitystä Kristuksen kuninkuuden sunnuntai. Nämä kaksi erilaista aihetta muodostavat kuitenkin kokonaisuuden: kirkkotaiteessakin Kristus viimeisen tuomion toteuttajana on kuvattu maailmankaikkeuden valtiaaksi (Khristos Pantokrator).

Päivän evankeliumitekstin mukaan Kristus tulee aikojen lopulla "kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa ja istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle" (Matt. 25: 31). Näin kirkkovuoden viimeinen sunnuntai liittyy samalla seuraavaan sunnuntaihin, adventtiin. Kirkkovuoden alussa ja lopussa - tai lopussa ja alussa - kuuluu sama viesti: Jumala lähestyy meitä Kristuksessa ja asettaa meidät kasvojensa eteen. Ihminen on vastuussa teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Viimeisessä tuomiossa Jumalan vanhurskaus toteutuu lopullisesti. (Kirkkokäsikirjasta)
pe 29.11. klo 9.30

Kirkko

Lasten- ja aikuisten kirkkohetki kirkossa

Lasten- ja aikuisten kirkkohetki