 |
|
|
|
|
Hautausmaat
Utajärven seurakunnalla on kuusi erillistä hautausmaata ja lisäksi kirkon yhteydessä oleva sankarivainajien hautausmaa. Kirkonkylän, Niskan ja Sotkan hautausmailla on seurakunnan hoitamia hoitohautoja. Jos haluatte läheisenne haudan seurakunnan hoitohaudaksi, ottakaa yhteys seurakunnan taloustoimistoon, jossa tehdään hautojenhoito sopimukset.
Seuraavassa lyhyet esittelyt hautausmaistamme. Lähteenä Sirkka-Liisa Nissisen yleisen käytännöllisen teologian pro gradu- tutkielma: Utajärven hautausmaat ja niiden käytönohjaaminen.
Niskankylän hautausmaa
Niskankylän eli Tolpankankaan hautausmaa on perustettu vuonna 1797 helpottamaan kirkonkylän hautausmaan tilanahtautta. Sipola-nimisestä tilasta myytiin seurakunnalle 130 Suomen markalla alue uudeksi hautausmaaksi. Vuonna 1892 hautausmaan ympärille rakennettiin aita ja vielä samana vuonna toimitettiin hautausmaan vihkiminen. Niskankylän hautausmaalla sijaitsee kappeli, jossa voidaan toimittaa siunaustilaisuuksia.
Juorkunan hautausmaa
Etäisin Utajärven hautausmaista on Juorkunan hautausmaa. Se sijaitsee Aurakankaalla 35 kilometrin päässä Utajärven kirkonkylästä. Arkistotietoa tästä hautausmaasta on niukasti. Inventaariluettelon mukaan hautausmaa on kuitenkin pinta-alaltaan 2,364 tynnyrialaa eli 1,182 hehtaaria ja sen mainitaan olevan kuivaperäistä ja hyvää hiekkamaata. Hautausmaa alue vihittiin ja aidattiin vuonna 1863. Juorkunassa on myös hautausmaan yhteydessä kappeli.
Sanginkylän hautausmaa
Niemen talossa pidettiin maaliskuun 1. päivänä kirkonkokous, jossa päätettiin Mäkelän talon läheiselle kankaalle perustaa hautausmaa. Sanginkylällä oli jo aikaisemmin haudattu Sanginjärven rannalle olevalle hautausmaalle, joka tuli täyteen haudatuksi jo viidessä kymmenessä vuodessa. Tämän lisäksi Sairasten saaressa on ollut vanha kuoppahautapaikka.
Reeta ja Matti Keinänen sekä Heikki Juntunen ilmoittivat luovuttavansa omistamansa alueen sanginkyläläisille `ikiajoiksi` 100 markan kauppahinnasta. Hautausmaan perustamislupa myönnettiin 14.3 1916 ja kun maakauppa vahvistettiin Oulun lääninkansliassa kesäkuun 8. päivänä 1917, voitiin uusi hautausmaa vihkiä. Ensimmäisenä haudatun, nuorena kuolleen Aino Juntusen mukaan hautausmaa sai nimen Ainola. Sanginkylän hautausmaalla on myös hautausmaan yhteydessä kappeli.
Sotkan hautausmaa
Kirkonkylän hautausmaan käydessä ahtaaksi Sotkankyläläiset ilmaisivat kyläkokouksessa tahtonsa perustaa kyläänsä oman hautausmaan. Useiden vaiheiden jälkeen kesällä 1911 Kovero- nimisellä kankaalla Oulujoen rantatörmällä päästiin kaivamaan 180 senttimetrin syvyisiä koekuoppia. Kuoppien pohjalle kerääntyneen veden johdosta hautausmaata korotettiin puolen metrin hiekkakerroksella ja sen ympärille kaivettiin 2 metrin syvyiset ojat. Sotkajärven hautausmaasta aidattiin aluksi vain puolet, vaikka koko kauppasumma 100 markkaa oli maksettu kantatilalle. Sotkajärven hautausmaa vihittiin käyttöön jouluviikolla 22. päivänä 1912.
Kirkonkylän hautausmaa
Kirkonkylän hautausmaa sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä kirkosta. Syväojanniemessä on ns. Joenpuolen hautausmaa, joka on vihitty käyttöön 1797. Joenpuolen hautausmaan toiseen päähän on tehty peruskunnostus ja alue siunattiin uudelleen käyttöön kesällä 2004. Kirkonkylän uusi hautausmaa sijaitsee valtatie 22: n ja vanhan tien välisellä alueella, hautausmaa on vihitty käyttöön vuonna 1915.
Kirkonkylän vanhalla hautausmaalla alkoi olla vuoden 1911 tienoilla tilan puute. Kirkonkokouksen osanottajat päättivät ostaa Kirkonkylän uudeksi hautausmaaksi 0,5 hehtaarin suuruisen alueen Kangas-Putaalan maata. Hautausmaata oli kuitenkin korotettava alemmista paikoista ja hautausmaan ympärille oli kaivettava 2 metriä syvä oja. Reeta ja Aapo Laitinen möivät lokakuun 10. päivä 1914 maa-alueen 100 markan kauppahinnasta ja Kirkonkylän uusi hautausmaa vihittiin käyttöönsä vuonna 1915.
Sankarihautausmaa ja sankarihautausmaan muistomerkit
Utajärven kirkkopihalla olevan sankaripatsaan ja sankarihauta-alueen on suunnitellut arkkitehti Uki Heikkinen ja sen reliefin on veistänyt akateemikko Oskari Jauhiainen. Sankaripatsas on pystytetty talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden muistolle. Muistokivi risteineen on vaaleanharmaata graniittia. Hienoksi hakattu teksti hiekkapuhallettuna. Keskikivessä syväreliefinä soturihahmo; lumipukuinen sotilas talviyössä vartiotehtäväänsä suorittamassa. Taustamuuri valettu betonista ja päällystetty ala-paakkolan mustalla fylliitillä. Kivessä on teksti:
Emme itsemme vuoksi taistelleet
emme kunnian tähden kaatuneet
me tahdoimme maatamme puolustaa
kotikontua suojata Suomenmaan
me elämme
kun elää suomi
Patsas paljastettiin sunnuntaina 20.8.1950. Juhlatilaisuus alkoi jumalanpalveluksella, jonka jälkeen kokoonnuttiin sankarihauta-alueelle, jossa veisattiin aluksi virsi Jumala ompi linnamme. Sankaripatsastoimikunnan puheenjohtaja opettaja A.A.Laitinen piti puheen, jonka lopussa patsas ja hauta-alue luovutettiin seurakunnan hoidettavaksi. Seurakunnan puolesta puhui rovasti Matti Kauppinen. Kirkkohallintokunnan puheenjohtaja Antti Utoslahti ja kunnanhallituksen puheenjohtaja Veikko Laitinen laskivat kunnan ja seurakunnan yhteisen seppeleen. Tilaisuus päättyi Isänmaan virteen.
Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki
Utajärven kirkkopihassa sankaripatsaan vieressä on Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki. Punagraniittisessa muistomerkissä on korkokuvana vanha mies soittamassa kannelta. Muistomerkin päällä on Karjalan vaakuna. Paljastettu syksyllä 1958, jolloin luovuttu Utajärven seurakunnalle. Tekstinä ”On täällä usein kanteleet pajuissa murheen riippuneet” ja ”Karjalaan jääneiden vainajien muistolle pystytti Utajärven Karjalaiset 1958”
Toistuvat tapahtumat; käynnit, juhlat, muut tilaisuudet:
Kunniakäynnit itsenäisyyspäivänä, kansallisena veteraanipäivänä sekä kaatuneiden muistopäivänä. Sankarihautausmaalle on hankittu neljätoista hautalyhtyä, joihin voivat omaiset sytyttää hautakynttilöitä. Sankarihaudoille sytytetään kynttilät itsenäisyyspäivän aattona (yläkoululaiset), itsenäisyyspäivän aamuna (leijonat) sekä jouluna (seurakunta).
|
|
 |
|
|
